Viljelyn arkea

Täältä voit lukea satakuntalaisten viljelijöiden kuulumisia.

Tuomisen tila, Merja Peltonen, Harola

Euran Kiukaisten Harolassa sijaitsevalla Tuomisen tilalla Merja Peltonen jatkaa isänsä työtä, joka parisen vuotta sitten siirtyi päätoimisesta tilanpidosta eläkepäiville. Maatilan toiminnot ovat Merjalle tuttuja, sillä hän on seurannut vanhempiensa työskentelyä lapsesta asti ja auttanut siellä missä on pystynyt. Aiemmin Merja on työskennellyt lähihoitajana Euran kotipalvelussa josta hän irtisanoutui tänä keväänä. ”Viimeiset pari vuotta ovat olleet äärimmäisen kiireisiä. Päivät ovat täyttyneet kahden työn tekemisen lisäksi opiskelusta ja hanketoiminnasta. Tekemisenpuutetta ei ole ollut”, Merja naurahtaa.

Tuomisen tilalla viljellään laajaa joukkoa erilaisia vihanneksia ja marjoja; pelloilta löytyy perunaa, mansikkaa, hernettä, sipulia, kurkkua, kesäkurpitsaa, tilliä ja persiljaa. Uusimpana kasvina joukkoon on otettu myös vadelma, jota olikin tänä kesänä tilan suoramyynnissä tarjolla ensimmäistä kertaa. Tilan myymälässä asiakkaille on tarjolla omien tuotteiden lisäksi mm. lähialueen viljelijöiden kaaleja ja porkkanaa. Valikoima on monipuolinen ja Merjan toiveissa on kasvattaa sitä edelleen. Oman tilan viljeltävien kasvien määrän Merja puolestaan kokee olevan tällä hetkellä maksimissaan, aika ei riitä enempään.

Tuomisen tilan herneet ja avomaankurkut maistuvat vaikkapa terveellisenä välipalana.

Oman väen lisäksi tilalla työskentelee joukko kausityöntekijöitä, joista suurin osa tulee ulkomailta. Paikalliset 4H-nuoret pitivät tilalla kahvilaa heinäkuun 20:een päivään asti. Kahvila oli Merjan mukaan huippuhieno lisä tilan miljööhön, jota hän haluaa tulevaisuudessa kehittää, sillä viihtyisyydellä on suuri vaikutus asiakkaiden kokemaan palvelun laatuun.

Sopivien työntekijöiden löytäminen tilalle on Merjan mukaan haastavaa. Työtehtävien runsaus ja monipuolisuus vaativat työntekijöiltä ahkeruutta ja oma-aloitteisuutta. Monissa töissä olisi hyödyksi, että työntekijä olisi ollut tilalla töissä aikaisemminkin. Tällöin työhön perehdyttämiseen ei kuluisi niin paljoa aikaa, kuin täysin uuden työntekijän kanssa.

Tulevaisuuden haasteina Merja näkee työvoiman saatavuuden ja työmäärän lisäksi kasviterveyteen liittyvät seikat. Tulevina vuosina viljelijä joutuu kiinnittämään koko ajan enemmän huomiota kasvinsuojelullisiin näkökohtiin.

Tuomisen tilalla panostetaan paljon tuotteiden laatuun. Merja kannustaa kuluttajia suosimaan lähituotteita erityisesti niiden tuoreuden takia: ”Esimerkiksi meillä myytävät tuotteet on poimittu pelloilta myyntipäivän aamuna tai sitä edeltävänä iltana”. Lisäksi Merja toteaa, että lähellä tuotetun ruoan suosiminen hyödyttää laajaa joukkoa paikallisia ihmisiä, kun raha ei karkaa kauas vaan jää lähiseuduille.

Merja Peltonen mansikkamaalla heinäkuussa 2013.

_______________________________________________________________________________

Timo Rauvola, Eurajoki

Timo Rauvolan tila Eurajoella on kulkenut suvussa lähes perustamisestaan asti, Rauvola puolisoineen on tilan neljäs isäntäpari. Rauvolat ovat aloittaneet tilanpidon vuonna 1990. Timon isän aikana tilalla oli yhdistelmäsikala, viljanviljelyä ja jonkin verran erikoiskasvien viljelyä. Sikojen kasvatus tilalla lopetettiin vuonna 2002  ja erikoiskasvien viljelyä on sen jälkeen laajennettu. Pelloista puolet on erikoiskasveilla ja puolet kevätvehnällä jota viljellään leipäviljaksi.

Rauvolat viljelevät tilallaan avomaankurkkua, porkkanaa, kaaleja ja lanttua. Avomaankurkku on Rauvolan mielestä mielenkiintoisin viljeltävä, koska sen viljely vaatii erikoistehtäviä pitkin kasvukautta ja on haastavaa, mutta onnistuessaan palkitsee viljelijänsä. Kurkun viljelyyn liittyy paljon työtä, myös käsityötä. Rauvolasta vihannekset matkaavat vihannespakkaamo Vihannes-Laitilaan, josta ne toimitetaan kauppojen hyllyille.

Ansio omilta pelloilta - myös muillekin

Tänä päivänä ei ole välttämättä itsestään selvää, että viljelijä pystyisi hankkimaan koko elantonsa omalta tilaltaan. Rauvola mainitseekin ylpeyden aiheekseen onnistumisen viljelyssä niin, ettei tilan isäntäväen ole tarvinnut lähteä ansiotyöhön tilan ulkopuolelle. Viljely työllistää myös ulkopuolisia, sadonkorjuuaikaan tilalla voi olla jopa 16 kausityöntekijää.

Haasteiden äärellä nyt ja tulevaisuudessa

Rauvolat ovat viljelleet samoja kasveja jo vuosikymmenten ajan ja matkan varrella on viljelyä kehitetty monilta osin. Tällä hetkellä tilalla panostetaan erityisesti lantun ja kaalin kastelun kehittämiseen. Tulevaisuuden haasteina Rauvola näkee tuotannon kannattavuuden, sillä alkutuottajan saama korvaus tuotteista ei ole noussut, vaikka tuotannon kustannukset ovatkin kasvaneet.  Rauvola nostaa myös esiin pointin kuluttajien kauppakassien jatkuvasta kallistumisesta, joka on alkutuotannon alhaiseen tulostasoon nähden jokseenkin nurinkurista. Haasteena maanviljelylle Rauvola näkee myös sääolojen muutokset, joista jo nyt on havaittavissa viitteitä; ääriolosuhteisiin on syytä varautua. Haasteista huolimatta Rauvola toivoo voivansa jatkaa viljelyä mahdollisimman pitkään.

Lähiruoan monet hyödyt

Rauvolan mukaan lähellä tuotetun ruoan etuna on sen hiilijalanjälki, joka on huomattavasti pienempi kuin kaukaa tuodun. Lähiruoan alkuperä myös tunnetaan tarkasti ja sen puhtaudesta sekä tuotannon lainsäädännön mukaisuudesta voidaan olla erittäin varmoja. Lähiruokaa ostamalla kuluttaja takaa monelle toimijalle elannon ja edesauttaa maaseudun pysymistä monimuotoisena ja elävänä.

Timo Rauvola tilansa pihamaalla huhtikuussa 2013.

Kuva: Maarit Horne

______________________________________________________________________________

Köyliön Vanhakartano, Kimmo Oravuo, Köyliö

Haastattelimme Köyliön Vanhakartanon tilanhoitajaa Kimmo Oravuota kevättöiden kynnyksellä. Ohesta voit lukea kuulumisia Satakunnan suurimmalta yksityiseltä maatilalta.

Tilan pitkä historia

Köyliön Vanhakartano sijaitsee Köyliön Kirkkosaaressa, joka oli vuosisatoja sitten hautapaikka; vanhimmat kalmistolöydöt sijoittuvat 600-luvulle. Kartano tunnetaan hyvin talonpoika Lallista, joka legendan mukaan omisti paikan 1100-luvulla. Myöhemmin Vanhakartano on ollut useiden Suomen historian aatelissukujen hallussa. Vuonna 1746 kartanon tilan osti Cedercreutzin suku ja omistus kuuluu heille vielä tänä päivänäkin.

Vanhakartanon tilan pinta-ala oli vielä 1900-luvun alkupuolella 13 000 hehtaaria, joka oli yli puolet Köyliön kunnan pinta-alasta. Nykyään tilan pinta-ala on noin 3900 hehtaaria ja se onkin Satakunnan suurin yksityisessä omistuksessa oleva maatila. Vanhakartanossa on työntekijöitä vuodenajasta riippuen 10-20. Viljely keskittyy pääasiassa vihanneksiin teollisuuden raaka-aineiksi.   

Vihanneksia kansallismaisemilta

Vanhakartanossa viljellään kerä- ja punakaalia, porkkanaa, punajuurta, ruoka- ja tärkkelysperunaa, sokerijuurikasta, kauraa, ohraa sekä nurmea. Mieluisimmaksi viljeltäväksi kasviksi Oravuo kokee kaalit, sillä niiden kasvatus on hyvin monivaiheinen prosessi. Kaalin taimien kasvatus ja istutus keväällä, kesän aikaiset hoitotoimet sekä sadonkorjuu syksyllä tarjoavat puuhaa keväästä myöhäiseen syksyyn asti.

Oravuo kannustaa kuluttajia ostamaan lähellä tuotettua ruokaa, sillä se on tehokkain tapa varmistua tuotteen alkuperästä. Tuotantoketju voidaan lähituotteissa todentaa helposti, mikä on yksi tuoteturvallisuuden peruskulmakiviä, tuotannon eettisyydestä puhumattakaan. Suomessa tuotannon ympäristöasiat ovat korkealla tasolla ja viljelijäkin on inhimillinen tuottaen ”reilun kaupan” ruokaa inhimillisissä olosuhteissa.

Vanhakartanon tuotteita on jonkin verran myynnissä kauppojen tuorehyllyillä. Eineshyllyistä erilaisia tuotteita löytyy sen sijaan useita, vaikkei Vanhakartanossa tuotettuja raaka-aineita suoraan pakkauksissa mainitakaan.  

Viljelijän työn muutoksia

Tällä hetkellä käytöstä poistuu kasvinsuojeluaineita enemmän, kuin mitä tulee tilalle. Viljelijälle onkin haaste löytää toimivia vaihtoehtoisia kasvinsuojelumenetelmiä aiempien tilalle. Oravuon mielestä kasvinsuojelu on kuitenkin kehittynyt monin osin turvallisempaan suuntaan; todettuun tarpeeseen tehdyt kasvinsuojelutoimet, ihmisille ja ympäristölle haitallisimpien aineiden käytöstä poisto, jne. ovat osaltaan vähentäneet kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyviä riskejä.

Kasvintuhoojien ohella yksi viljelijöiden työssä keskeisessä asemassa oleva seikka on ilmastonmuutos, jonka Oravuo toteaa näkyvän mm. pidempinä kasvukausina ja lämpösumman selkeänä noususuuntana. Valo-olosuhteet eivät kuitenkaan muutu, eli Suomessa tarvitaan jatkossakin pitkään päivään jalostettuja kasveja ja lajikkeita.

Vihannestuotanto on hyvin voimaperäistä viljelyä. Viljelijän pitää kiinnittää erityistä huomiota ravinteiden käyttöön, jotta sato olisi hyvä ja toisaalta ympäristölle haitalliset ravinnevalumat mahdollisimman vähäiset . Vanhakartanossa onkin panostettu paljon viljelyn ympäristöystävällisyyteen ja vastuullisuuteen, jotka Oravuo mainitseekin sekä ylpeyden aiheekseen, että myös asioiksi, joita kehitetään jatkuvasti lisää:

”Ympäristönsuojeluun liittyvät toimet kehittyvät koko ajan ja huomiota kiinnitetäänkin mm. ravinnekulkeutumien estoon. Kehittämistä tehdään myös lannoituksen tarkentamisessa sekä sen hyötysuhteen parantamisessa. Sadon terveellisyys, sisäinen laatu, ravinteet ja ennen kaikkea maku ovat luonnollisesti asioita joihin halutaan panostaa tulevaisuudessakin. ”

Viljelyn tulevaisuuden näkymät

Viljelytyöhön liittyvät tulevaisuuden toiveet ovat Vanhakartanossa hyvin tavanomaiset, mutta sitäkin tärkeämmät. ”Tuotannon talouden toivoisi olevan sillä tasolla, että työstä saisi jatkossakin elantonsa. Sadosta saatavan hinnan tulisi olla viljelijälle mielekkäällä tasolla huomioiden viljelypanosten hinnan sekä epävarmat sääolosuhteet”, Oravuo toteaa.

Tulevaisuudessa suurimmat maatalouden haasteet liittyvät Oravuon mielestä viljelyn taloudellisen kannattavuuden turvaamiseen. Pitkällä tähtäimellä haasteena on ympäristöstä huolehtiminen; on tärkeää, että peltojen tuottavuus voidaan turvata seuraavatkin 1000 vuotta.

Terveisiä kuluttajille

Terveisinä kuluttajille Oravuo haluaa sanoa, että tuotteen alkuperää ja kuinka se on tuotettu kannattaa pohtia. Mahdollisuuksien mukaan olisi hyvä vertailla muutakin kuin hintaa. Lisäksi Oravuo toteaa sesonkielintarvikkeiden käytön olevan kaikin tavoin erinomainen tapa nauttia hyvästä ruoasta.