NAP tuo IPM-viljelyn vihannestuotantoon

EU ohjaa jäsenmaitaan kohti torjunta-aineiden kestävää käyttöä, sillä EU:n kasvinsuojelupolitiikan tavoitteena on vähentää sen aiheuttamaa ympäristökuormaa. Unioni on asettanut päämääräkseen kestävän maatalouden, jossa integroidulla kasvinsuojelulla (IPM) on keskeinen rooli. Yhteinen tavoite kaikilla tuotantomuodoilla on ympäristö- ja terveysriskien minimointi. 

Puitedirektiivi 2009/128/EY ja EU:n jokaisen jäsenmaan piakkoin valmistuvat kansalliset toimintaohjelmat (National Action Plan eli NAP) antavat suuntaviivat noudatettaville viljelykäytännöille kaikissa jäsenvaltiossa. Direktiivi on uutta eurooppalaista ”pehmeää lainsäädäntöä”, joka sallii kansallisten ominaispiirteiden huomioimisen.

Koulutus keskeisessä asemassa

Kansallisissa NAP-toimintaohjelmissa kuluttajat huomioidaan entistä paremmin ja yleiselle ympäristön tilan seurannalle laaditaan arviointinormeja. Kansalliset toimintaohjelmat käsittelevät  muun muassa seuraavia asioita, jotka ovat yhteisiä eri maiden NAP:ssa:

  • Työntekijöiden ja käyttäjien suojelu
  • Jakeluportaan kouluttaminen
  • Toimenpiteet ympäristön suojelemiseksi keskeisiä, muun muassa aumat ja sivuvirrat
  • Kasvinsuojeluaineiden käsittely-  ja varastointiohjeistukset uusitaan
  • Levityskalusto ja sen tarkastaminen, tiheämmin tehtävät tarkastukset vuoden 2020 jälkeen
  • Luonnonmukaista torjuntaa suositaan
  • IPM-periaatteet kaikille tuotantomuodoille

Suomalaisia vihannesviljelijöitä koulutettiin 1990-luvulla laajasti niin sanottuun integroituun viljelyyn (IP) ja noudattamaan tasapainoisen kasvinsuojelun ohjeita. Nämä viljelykäytännöt olivat pitkälti samoja, jotka sisältyivät ympäristötukiehtojen mukaiseen viljelyyn.

Vihannesten NAP-IPM-asioihin pureudutaan laajasti Satakunnassa ”Varjellen viljelty” -koulutushankkeessa, jonka perustana ovat IP-vihannesviljelyn 1990-luvun lähtökohdat. Hankkeella pyritään keräämään myös tietoa käytännöistä, joilla voidaan tehokkaasti vaikuttaa ympäristön torjunta-ainekuorman vähentämiseen. Herbisidien eli rikkakasvitorjunta-aineiden osuus on torjunta-aineiden käytöstä huomattava. Tämän vuoksi mekaaniset vaihtoehdot rikkakasvitorjunnassa ovat tutkimuksen ja hankkeen keskeisiä asioita. Hanke on osin samanlainen kuin PesticideLife-hanke viljapuolella.

IPM – sisältöä määrittelemässä

Käytäntö on osoittanut, että kuluttajat mieltävät heikosti eri tuotantomuotojen ja tuotteiden välisiä eroja. Niiden tunnistaminen ei ole tuottajatasollakaan yksiselitteistä. Luomutuotanto on ehkä helpoiten ymmärrettävissä, mutta mitä ovat IP- ja IPM-viljely? 

Termi integroitu kasvinsuojelu esiintyi kirjallisuudessa ensimmäisen kerran 1952 ja sille annettiin ensimmäinen määritelmä 1959. Sen jälkeen on käyty yli viisikymmentä vuotta kädenvääntöä siitä, mitä integroitu kasvinsuojelu itse asiassa pitää sisällään.

Ristiriitaisuudet integroidun torjunnan sisällön suhteen liittyvät lähinnä siihen, mitä tuotannontekijöitä integroidaan ja mille tasolle asettuu raja suhteessa tavanomaiseen viljelyyn. Toisin sanoen, mitä elementtejä kasvinsuojeluohjelman tulee vähintään sisältää, jotta se olisi integroitua tuotantoa?

Kasvinsuojelun tunnistaminen integroiduksi on olennaista silloin, jos sille asetetaan tavoitteita ja niiden saavuttamista mitataan. Määritelmästä on oltava selkeä näkemys myös silloin, jos tuotantotapaa käytetään hyväksi.

FAO ja IOBC

FAO:n määritelmä IPM:sta sisältää ekologiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset näkökohdat. Määritelmä tuo myös selvästi esiin sen, että torjunta painottuu ei-kemiallisiin menetelmiin:

  1. Integroitu torjunta tarkoittaa kaikkien mahdollisten ja sopivien torjuntamenetelmien harkitsemista ja yhdistelyä pyrittäessä ehkäisemään kasvintuhoojien lisääntymistä.
  2. Integroidussa torjunnassa torjunta-aineiden ja muiden kasvinsuojelukeinojen käyttö pidetään tasolla, joka on taloudellisesti perusteltu ja minimoi ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat riskit.
  3. Integroitu torjunta painottaa terveen viljelykasvuston tuottamista niin, että viljelyekosysteemi häiriintyy mahdollisimman vähän samalla kun kasvintuhoojien lisääntymistä rajoittavia luontaisia keinoja käytetään hyväksi mahdollisimman laajasti.

Tässä määritelmässä esiintyvät asiat ovat myös Kansainvälisen biologisen torjunnan järjestön IOBC:n tavoitteena. IOBC pyrkii edistämään biologisten ja integroitujen tuotantojärjestelmien kehittämistä ja käyttöönottoa, ja laatii sertifioidun IPM-tuotannon ohjeistoja.

Marja Aaltonen MTT