Peruna

Peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa ja Etelä- sekä Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ihmisravinnosta.

Alkuperä

Peruna (Solanum tuberosum) on kotoisin Etelä-Amerikasta Andien rinteiltä, jossa sitä on viljelty jo tuhansia vuosia. Eurooppaan peruna tuli espanjalaisten maailmanmatkaajien mukana 1500-luvulla, mutta vasta 1700-luvulla se alkoi olla merkittävä ravinnonlähde. Suomalaiset oppivat tuntemaan perunan vasta 1760-luvulla. Toki pappiloissa ja muissa edistyksellisissä paikoissa perunaa oli syöty jo pari vuosikymmentä aiemmin, mutta tavalliselle rahvaalle se tuli tutuksi, kun Pommerin sodasta palanneet sotamiehet toivat mukanaan mukuloita ja istuttivat ne maahan. Monet maistoivat ensin vihreitä varsimukuloita ja kauhistelivat niiden karvasta makua, ennen kuin löysivät oikean käytettävän kasvinosan: turvonneen maavarren pään eli mukulan.

Viljely

Perunaa viljellään eri puolilla maailmaa. Kasvi on kooltaan pieni mutta suurilehtinen. Perunan mukulat kasvavat maan alla. Useimmiten perunan kuori on ruskea tai keltainen, mutta se voi olla myös violetti, punainen tai vaaleanpunainen. Sisältä peruna on usein vaalea, mutta on mahdollista, että se on sisältäkin kuoren värinen. Se sisältää noin 10 - 15 % tärkkelystä, vajaat 2 % proteiinia, ja tuoreena myös kohtalaisesti C-vitamiinia, joka kuitenkin osittain tuhoutuu useita kuukausiakin kestävän varastoinnin aikana. Maanpäällisessä osassa saattaa olla myös marjoja, jotka ovat solaniinipitoisuutensa vuoksi myrkyllisiä.

Suomessa perunan istutukset alkavat usein toukokuun puolivälissä ja sato korjataan elokuun lopusta alkaen. Poikkeuksena ovat varhaisperunat, joista ensimmäiset, silloin vielä varsin pienikokoiset, saatetaan nostaa jo toukokuun lopulla.

Käyttö ja säilytys

Perunaa syödään monella tavalla valmistettuna kuten keitettyinä, paistettuina tai perunamuhennoksena. Teollisuus jalostaa perunaa myös esimerkiksi ranskalaisiksi perunoiksi ja perunalastuiksi eli sipseiksi. Joistakin perunalajikkeista valmistetaan myös perunajauhoa, joka on puhdasta tärkkelystä.

Perunan maanpäälliset vihreät osat ovat myrkyllisiä. Ne sisältävät solaniini-nimistä alkaloidia, samaa jota syntyy valoon joutuneissa mukuloissa ja saa ne vihertymään. Vihertyneitä mukuloita ei pitäisi syödä, sillä solaniini ei hajoa edes keitettäessä. Säilytäthän perunasi siis valolta suojattuna + 4 - +5 asteen lämpötilassa. Viileämmässä perunat imeltyvät ja lämpimämmässä ne alkavat itää.

Lajike käyttötarkoituksen mukaan

Peruna on monikäyttöinen ja edullinen peruselintarvike, jota tulisi käyttää huomattavasti nykyistä enemmän. Suositus perunan kulutukseksi on noin 90 kg/henki, kun se nykyään on vain noin 60 kiloa vuodessa. Käyttöä voit lisätä valitsemalla sopivan perunan kuhunkin käyttötarkoitukseen. Kiinteämaltoiset (vihreä värikoodi) lajikkeet sopivat salaatteihin, laatikoihin ja keittoihin, jauhoiset (punainen värikoodi) taas paremmin muusiksi, uuniperunoiksi ja leivontaan. Myös kaikkiin ruokiin soveltuvia yleislajikkeita (keltainen värikoodi) on runsaasti.

Ruokateollisuus vaatii perunoilta tasalaatuisuutta ja usein myös muita sisäiseen laatuun liittyviä ominaisuuksia, kuten alhaista sokeripitoisuutta, joten sen ja tärkkelysteollisuuden tarpeisiin on omat lajikkeensa. Peruna voi olla myös "merkkituote", kuten Manteliksikin kutsuttu Lapin Puikula -peruna.

Ravintoarvot / 100 g (suolavedessä keitetty peruna)

Lähteet Fineli.fi, Kotimaiset Kasvikset
Kuvat: Kotimaiset Kasvikset