Palsternakka

Palsternakka (Pastinaca sativa) on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi, jonka ensimmäisenä vuonna kasvattamaa juurta käytetään juureksena. Kokonainen palsternakka muistuttaa ulkonäöltään sukulaiskasviaan porkkanaa. Porkkanasta poiketen palsternakan sekä kuoren että mallon väri on kellanvaalea ja muoto porkkanaa harteikkaampi. Palsternakan maku on täyteläisen makea.

Alkuperä

Kasvi on alkujaan euraasialainen laji, mutta se on levinnyt viljelykarkulaisena Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Villipalsternakkoja kasvatettiin jo Rooman valtakunnan aikaan Italiassa. Näistä valikoituivat viljelykasveiksi paksujuurisimmat. Lääkekasvista tuli vähin erin osa eurooppalaista ruokakulttuuria. Palsternakan viljely oli yleistä eri puolilla Eurooppaa vielä 1700-luvulla, mutta sitten peruna ja porkkana syrjäyttivät palsternakan. Parhaiten palsternakka on säilyttänyt asemansa herkkujuureksena saksankielisissä maissa.

Suomeen palsternakka levisi aluksi lääkekasvina. Turussa palsternakka tunnettiin ainakin jo 1700-luvulla. Palsternakan käyttöön keitoissa ja juomissa opasti myös Elias Lönnrot.

Suomessa palsternakka on viljelyskarkulainen ja tulokas. Se kasvaa luonnossa vakiintuneena paikoitellen Etelä-Suomessa, varsinkin kaupunkialueilla, esimerkiksi teiden varsilla jopa melko yleisenä.

Ravintosisältö

Palsternakka on vaatelias kasvi, jota viljellään sekä ravinto- että lääkekasvina. Palsternakka sisältää monia kivennäisaineita, erityisesti kaliumia. Kaliumilla on merkitystä muun muassa verenpaineen säätelyssä ja lihasten toiminnassa. Palsternakka sisältää C- ja E-vitamiineja sekä B-ryhmän vitamiineja enemmän kuin porkkana, erityisesti foolihappoa. Kuitua palsternakassa on hyvin, energiaa ja hiilihydraatteja puolet siitä mitä perunassa. Palsternakan juuri ja siemenet sisältävät furanokumariinia, jota käytetään ihosairauksien hoidossa ja aurinkovoiteissa.

Käyttö

Moni tuntee palsternakan vain liemijuureksena ja yhdistettynä muihin juureksiin. Upean arominsa takia palsternakan soisi tulla maistelluksi myös ihan omana itsenään. Palsternakan maun salaisuus ovat eteeriset öljyt ja korkea sokeripitoisuus. Ominaismaku tulee parhaiten esiin, kun palsternakan keittää juuri ja juuri kypsäksi tai paahtaa uunissa. Liemijuureksena palsternakka on eräs hienoimmista porkkanan, purjon, sellerin ja persiljan rinnalla. 

Palsternakka sopii kaikkeen mihin porkkanakin. Se antaa täyteläistä, makean pyöreää, aromaattisen mausteista makua erilaisiin patoihin, keittoihin, kasvispihveihin ja suolaisiin piirakoihin. Talvikautena palsternakkaa kannattaa keittää ja soseuttaa. Sose on hyvä lisäke sellaisenaan tai perunasoseen joukossa. Kasvis- tai kanalientä lisäämällä palsternakkasoseesta saa hienoaromisen keiton.

Joillekin ihmisille palsternakka aiheuttaa allergisia reaktioita. Yliherkkyys voi tulla esiin oireina suun alueella, iholla, hengitysteissä tai ruoansulatuksessa. Monesti kasvisallergia liittyy siitepölyallergioihin.

Palsternakan sesonki alkaa myöhään syksyllä, sillä sen korjuukausi on vasta maan alkaessa jäätyä.

Ravintoaineet /100 g

Lähteet:
Kotimaiset Kasvikset, Wikipedia, Fineli.fi